Rakkaat ystävät!
Terveisiä Jerusalemin liepeiltä.
On aikainen aamu usvan peittämillä vuorilla. Päivä alkaa Israelin yleisradiossa joka päivä klo 6 näillä sanoilla heprealaisesta Raamatusta: ”Kuule Israel! (’Shmaa Jisrael’) Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi…” ( 5. Moos. 6:4). Tämän jälkeen tulevat uutiset. Niitä kuunnellaan täällä joka tasatunti aamusta iltaan, sillä pitää tietää missä on ollut hälytyksiä, ja mitä niiden seurauksena on tapahtunut.
Toissapäivänä puhuttiin mahdollisesta välirauhasta. Eilen 15.7. kuultiin, että Hamas ei ollut suostunut siihen, ja tuloksena oli 113 rakettia kohti Israelin kaupunkeja ja kyliä etelässä ja rannikolla: Beersheva, Ashdod, Ashkelon, Rehovot, Kirjat Gat, mutta myös meidän lähelle Juudean vuorille. Olemme myös oppineet pakostakin Gazan lähistöllä olevien pienempien kylien ja kibbutsien nimet!
Hamasin tarkoitus on terrorisoida noin 3,5 miljoonan suuruista siviiliväestöä ja hävittää heidät. Hamasin virallinen päämäärä on ”hävittää Israel”. Niinpä hälytyksen kuultua Israelin väestö pakenee asunnon turvahuoneeseen (jos sellainen on) tai ulkona juoksee johonkin suojaan. Aikaa hälytyksestä raketin putoamiseen on vain 15-50 sekuntia riippuen matkasta. Nämä raketit voivat tappaa ja haavoittaa sekä hävittää kokonaisen asunnon. Vaara on suuri.
Useimmiten uutislähetykset päättyvät sanoihin ”Ei ole vahinkoa, eikä ole vahingoittuneita”. Käsittämättömän suuri ihme on se, että noin 1100 raketin ja ohjuksen lähettäminen siviiliväestön asuinalueille viimeisten kahdeksan päivän aikana ei ole tuottanut paljon enemmän vahinkoa, kuolleita tai haavoittuneita. Rautakupoli on pystynyt estämään vain osan raketeista ja kuitenkin on ollut vain yksi kuollut ja monia jotka ovat haavoittuneet juostessaan suojaan rakettia ennen sen osumista.
On pakko todeta, että Rautakupolin yläpuolella on paljon laajempi, kaiken kattava kupoli – Israelin Jumalan käsivarsi, joka on suojellut kansaansa! Miten on muuten mahdollista, että kuolleita ei ole ollut kuin yksi ja haavoittuneitakin alle kymmenen tähän mennessä (16.7.). Miten on mahdollista, että 86-vuotiaan mummon hatara asunto Beershevassa hajoaa hänen ympäriltään ohjauksesta, eikä hän ole loukkaantunut edes vakavasti.
Gazassa on yli 200 kuollutta. Niistä ei iloita, ja aina uutisissa ilmoitetaan jos uhreissa oli lapsia. Estääkseen siviilien kuolemaa Israel ILMOITTAA etukäteen iskuista puhelimitse ja lentolehtisten avulla talon asukkaille ja pyytää näitä poistumaan talosta, joka aiotaan hävittää. Talosta on mahdollisesti lähetetty ohjuksia tai talo kuuluu Hamasin johdolle, joka itse on piilossa bunkkereissaan.
Tällaisia varoituksia siviiliväestölle ei ole tietääkseni tehty missään sodassa, ei liittoutuneiden pommittaessa Saksan kaupunkeja tai Venäjän pommittaessa Suomea 40-luvun alussa. On traagista, että näistä varotoimenpiteistä huolimatta Gazassa on kuollut ja haavoittunut myös monia siviilejä Hamas-järjestön miesten lisäksi (noin puolet kuolleista). Hamasin nimenomainen kohde on Israelin siviiliväestö. Israelin päämäärä on vain suojella omia kansalaisiaan estämällä rakettien tulo, ei tuhota Gazan siviilejä.
Tässä on näiden kansojen periaatteellinen ero. Siviiliväestön kärsimykset eivät ole Lähi-idän johtomiesten mielessä ensimmäisellä sijalla (ks. mitä tapahtuu Syyriassa, Irakissa ja muualla). Sääli kansaa noissa maissa. Tunnettua on, että niissä kulttuureissa kunnia on tärkeämpi arvo kuin ihmishenki. Ei ihme, että monet musliminuoret Lähi-idässä etsivät Herraa ja tulevat uskoon. On tärkeä rukoilla muslimilähetystyön puolesta. Monet musliminuoret etsivät Herraa ja löytävät Hänet. Meilläkin on ollut opiskelemassa Israelissa (!) jo kuusi entistä muslimia, jotka ovat löytäneet Jeesuksen, ja toimivat nyt kansojensa raamatunkääntäjinä.
Lopetan tämän kirjeen kiittäen siitä valtavasta rukoustuesta, joka ylläpitää tätä ihmeellistä suojelua Israelin yllä.
Kerron tähän lopuksi omakohtaisen tapahtuman rukouksen voimasta. Tyttäremme Liel on sairaanhoitajana Beershevan sairaalassa. Tiesin, että hän lähtee töihin aikaisin aamulla. Aamurukouksen aikana tuli yhtäkkiä mieleeni pyytää Herraa hoitamaan niin, että sinä päivänä ei olisi Beershevassa ainuttakaan hälytystä, vaikka niitä on siellä joka päivä. Edellisenä päivänä siellä oli ollut 20 rakettihälytystä. Kuuntelin uutisia joka tunti. Ei ainuttakaan hälytystä koko päivänä.
Iltapäivällä soitin Lielille kysyäkseni oliko hän jo lähdössä kotiin. ”Puolen tunnin päästä olen jo pois kaupungista”, hän sanoi. Hän soittikin sitten, että oli ulkopuolella kaupungin rajan.
Kohta hän soitti uudestaan: ”Äiti, nyt on Beeshevassa hälytys, juuri niillä kaduilla, jossa äsken ajoin! Minulla on kyynelet silmissä.” Niin oli myös äidillään. Herra oli välittänyt yhden äidin pienestä pyynnöstä. Hänellä on valta ja voima taivaassa ja maanpäällä! Aamen!
Jatkakaamme rukoustaistelua ulkomaisen ja sisäisen rauhan saavuttamiseksi Israelissa ja Gazassa!
—–
Muita kuulumisiamme kerromme seuraavassa kirjeessä. Niihin uutisiin kuuluvat opiskelijoidemme todistustenjakotilaisuus yliopistolla ja paluu kotimaihinsa Afrikassa. Lisäksi on ilo kertoa Jesajan kirjan käännöksemme julkistamistilaisuudesta Seinäjoella Vapaakirkon kesäjuhlilla. Siellä esittelimme uutta käännöstä tutkija-assistenttini Virpi Leinon kanssa. Kiinnostuneita oli yllättävän paljon ja niinpä konferenssiin tuodut kirjat menivät kaikki kaupaksi. Kirjaa saa Päivä osakeyhtiöstä (www.paiva.fi) ja hyvin varustetuista kristillisistä kirjakaupoista ja seurakuntien kirjanmyyntipisteistä.
Rakkain terveisin!
Mirja